Lyhytsisällön pilaamat nuoren aivot
Viime aikoina olen tehnyt jotain meille nykynuorille ennennäkemätöntä! Olen nimittäin lukenut kirjoja, ja vielä omalla vapaa-ajallani! Siis semmoisia läjöjä kasaan painettua selluloosaa ja mustetta! Olen siis oikein jaksanut nähdä vaivaa kävellä kirjastoon, etsiä kirjoja ja sitten kotona käyttää tunteja aikaa pelkästään niiden tuijotteluun! Tai noh, olen myös käyttänyt myös Nextory-sovellusta, siitä vielä lisää alempana.
Miksi lukeminen on nuorille nykyään niin hankalaa? Sanoisin itse syyn olevan täysin nämä seuraavat kaksi sanaa: internet ja lyhytsisältö.
Mitä on lyhytsisältö?
Lyhytsisällöllä nyt viittaan pääasiassa alle noin kolmen minuutin pituisiin videoihin, joita on tarkoitus "ahmia" loputtomassa fiidissä. Esimerkiksi siis TikTok, YouTube Shorts ja Instagram Reels ovat tälläisia sovelluksia. Niiden kehittäjät ovat varmasti investoineet tuhansia ellei miljoonia euroja käteistä eri tutkimuksiin ja psykologisiin kikkoihin, kuinka sovelluksista tehdään addiktoivampia. Ja siinä ne ovat onnistuneet.
Uskoisin että sovellukset saavat käyttäjiä pääasiassa vain FOMOn (fear of missing out, pelko jäädä jostakin paitsi) takia. Jos kaikki kaverisi käyttävät jotakin sovellusta ja jakelevat toisilleen hassunhauskoja videoklippejä, on erittäin helppo vain hypätä kelkkaan mukaan. Kaveripiirissäni taitaa olla vain yksi henkilö, jolla ei ole TikTok-sovellusta. Olen itsekkin yrittänyt päästä TikTok-sovelluksesta jossain kohtaa irti, mutta nopeasti saatava dopamiini on saanut minut palaamaan piakkoin takaisin.
Sovellusten konsepti on siis aika simppeli:
- Näytetään algoritmin tarjoama video
- Jos et pidä siitä, voit skrollata välittömästi seuraavaan
- Jos pidät siitä, voit tykätä tai kommentoida siihen
- Interaktiot videon kanssa tietysti syötetään algoritmille, joka pyrkii täten suosittelemaan sinulle vielä enemmän mieluisaa sisältöä
- Mielekkäämpi sisältö -> enemmän dopamiiniä, ja kierre jatkuu
Mitä siis on tämä dopamiini?
Seuraava tekstipätkä on leikelty meille kaikille rakkaasta Wikipediasta.
Dopamiini on keskushermoston välittäjäaineena toimiva hormoni. Dopamiini aiheuttaa mielihyvän kokemuksia ja osallistuu tunteiden säätelyyn. Muun muassa heroiini, kokaiini ja amfetamiini aiheuttavat mielialan kohoamista dopamiinin välityksellä. Dopamiini tehostaa myös oppimista.
Noniin. Se on hormoni, jota vapautuu kun keho kokee mielihyvää. Uskon, että esimerkiksi Duolingon kaltaisia pelillistettyjä kokonaisuuksia käytetään mielummin kuin perinteistä "luokkahuone ja kirjasta lukeminen"-tapaa. Kun yksi pieni tehtävä (vaikka neljän vaihtoehdon monivalinta) tulee tehtyä oikein, saa oppija sovellukselta suoraa palautetta ja todisteen, että nyt menee hyvin! Siinä on myös semmoinen kiva ääniefekti, kun vastaus menee oikein. Eli kuitenkin ohjelmistojen dopamiiniloukuista voi olla jotain hyötyä.
No mikäs siinä lukemisessa?
Lukeminen on jotenkin hirveän pitkästyttävää. Nuoret eivät enää lue muuten kuin äidinkielen tunnilla, kun on pakko. Pitkien tekstien lukeminen pitkästyttää.
Voin huomata tämän täysin minussakin. En lue enään nykypäivänä fantasiakirjallisuutta. Mitä ihmettä minä siitä hyödyn? Ihan vaan voin avata puhelimellani yhden sovelluksen, ja minulla on äärettömästi viihdettä ja sisältöä jota katsoa, kerran minulla on tylsää ja kaipaan viihdettä! Luenkin siis pääasiassa tietokirjoja ja blogeja aiheista, joista uskon olevan minulle hyötyä. Eli siis bisneskirjoja.
Näin lyhytsisällön pilaamille nuoren aivoille helpoin formaatti lukea on "x määrä vinkkejä, joita voit lukea vaikka missä järjestyksessä haluat sekä lopettaa ja jatkaa lukemista milloin haluat". Eli siis esimerkiksi Jari Parantaisen Pölli Tästä 1 ja 2 sekä Katleena Kortesuon ja Andrei Koivumäen 100 faktaa myynnistä.
Mutta silti, huomasin useasti "vahingossa" alitajuisesti ottanut puhelimen käteeni ja alkanut selata lyhytsisältöä kesken kirjan lukemisen. Onneksi vinkit olivat mukavan lyhyitä ja ytimekkäitä, että takaisin vauhtiin pääsi nopeasti.
Luin Parantaisen Tuotteistamis-kirjan ja nyt luvussa on Tuotteistaminen 2. Nämä ovat enemmän perinteistä bisneskirjaa, ja niiden lukeminen on toki hieman raskaampaa ja vaatii enemmän "pakottamista". Pitää tavallaan varata aikaa ja sitoutua lukemaan sitä vähän pidemmäksi aikaa, koska useimmiten tarvitsee muistaa hieman mitä kirjassa on aikaisemminkin lukenut.
Ai niin, se Nextory!
E-kirjasovellukset ovat varmasti ihan mainioita. Taskussasi jättimäinen kirjasto erilaisia kirjoja (ja äänikirjoja), eikä tarvitse vaivautua edes kirjastoon! Ongelmana tosin on myös hieman yllä mainittu taipumus "vahingossa" alkaa katsomaan lyhytsisältöä, mihin on tottunut. Yksikin ilmoitus tai muu häiriötekijä, ja lukeminen herpaantuu. Ääh.
Tässä tämän illan mietteet. Tähän loppuun vielä Danielin kommentti Mastodonin puolelta:
